Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

 

Tänne kirjoittavat kaikki liittyjät omia tarinoitaan hahmoillaan. 
"Kun sanot jotain tarinassa näin", sanoo Tuuttifluutti.
*Kun ajattelet laita se näin.* ajattelee Fluuttituutti Tuuttifluutin tietämättä.
Jos haluat mainita jotain tarinan lopussa //Näin
Ja muistakaa että saat autohitata, mutta esimerkiski tärkeissä kysymyksissä kuten "Rakastatko minua", tai muuta vastaavaa, et saa päättää mitä toisen pelaajan kissa tekee ellei se ole sovittu juttu tai kissa ole npc- hahmo. Ja tarinoissa käytetään joko "minä" tai "hän" muotoa eli kolmatta tai ensinmäistä persoonaa.
Hauskoja roolimis hetkiä!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Apila

21.06.2018 10:51
Sinilintu // Koivuklaani

Avasin silmäni varovaisesti, ja heti sen jälkeen jouduin yskimään. Kurkussani oli karhea olo, hengittäminen oli työlästä, ja kaulan alueelle kirveli.
Yritin tarkentaa ensin ajatuksiani siitä, missä olin. Tuoksut olivat tuttuja, ja huomasin Sadepilven hääräävän ympärilläni. *Olen Koivuklaanin leirissä! Mutta miten päädyin tänne?*
Olin heikossa kunnossa, joten makasin vain ja annoin katseeni kiertää hiljalleen pesässä. Sitten katseeni osui tuttuun tummaan kissaan, joka istui vierelläni ja hymyili minulle, kun katseemme kohtasivat.
"Sysivarjo!" sain henkäistyä hiljaisesti, ja kohotin yläruumistani maasta, mutta sitten kipu ja tukehtumisen tunne yllätti, ja lyyhistyin takaisin.
"Sinä...pelastit minut sieltä...", kuiskasin hänelle voimattomasti mutta silti hennosti hymyillen.

//Puuro?

Nimi: Apila

20.06.2018 16:29
Leopardisydän // Sammalklaani

"Käymme ensin Koivuklaanin rajalla", maukaisin uudelle innokkaalle oppilaalleni. Mieleeni muistui se hetli, kun olin itse oppilaana, ja intoa puhkuen juoksin reviirillä. Iloiset muistot saivat minut hymyilemään. Kevyt sade kasteli turkkiani, mutta märkä turkki tuntui minusta mukavalta, eikä minulla tullut kylmä.
Pian olimmekin Koivuklaanin rajan tuntumassa.
"Raja on tuolla, missä näet tuon suuren koivun. Voit haistaa Koivuklaanin pistävän tuoksun tänne asti", maukaisin, ja Vaahteratassu nyrpisti nenäänsä.
"Se jatkuu tuonne pitkälle asti, näetkö?"

// skippi rajojen läpikäymisen loppuun :D//

"En ole oikeastaan miettinyt vielä, mitä tänään vielä tekisimme, joten kysyn sinulta, mitä sinä haluaisit tehdä?" Kysyin oppilaaltani hymyillen. Mestarit eivät yleensä kysyneet oppilailtaan, mitä he tekisivät, mutta en ollut suunnitellut paljoa mitään, ja halusin hieman tietää lisää oppilaastani.

//Puuro?

Nimi: Apila

20.06.2018 16:22
Murhapentu-tassu // Sammalklaani

"Joten tästä päivästä aina siihen saakka, kunnes saat soturinimesi, sinut tunnetaan Murhatassuna!", veljeni kuulutti puhujankannolta.
Olin helpottunut, mutta silti turhautunut. Veljeni oli päällikkö, ja silti minä pääsin vasta nyt oppilaaksi. Hän varmaankin piti minua turhana, koska olin sokea. Siksi minua kiinnostikin, miksi minut ylipäätään nimitettiin oppilaaksi. Keksikö hän minulle jotain käyttöä vai?
Kosketin hieman hapuillen neniä uuden mestarini Kanervalammen kanssa. En koskettanut korkealle, vaan oman nenäni tasolle, tai hieman alemmas, ja siitä päättelin ettei Kanervalampi ollut minua paljon suurempi. Ja oli todella nöyryyttävää, että minua nuorempi kissa tuli mestarikseni. Astelin pois kissajoukkojen edestä Kanervalammen hännän johdattelemana. Kun nimitysmenot olivat päättyneet, Kanervalampi tuli jälleen luokseni.
"Mennään! Haluan näyttää sinulle klaanien rajat!", tämä maukaisi.
"Se vaikuttaa haastavalta", tuhahdin.
"Niin, siis tarkoitin, että pääset haistamaan toisten klaanien rajat...", naaras maukaisi selitellen.
"Joo joo, käyn vain ensin juttelemassa veljelleni...Kostotähdelle", mau'uin. Hiljaisuudesta päätellen Kanervalampi ei aikonut sanoa vastaväitteitä, ja lähdin kävelemään kohti päällikön pesää. Ei, en nähnyt minne menin, mutta olin kuitenkin 25 kuuta kävellyt leirissä, joten tiesin aika tarkkaan mihin menin. Kissoihin törmäystä en aina kuitenkaan pystynyt välttämään, koska niin monen kissan tuoksu sekoitti hajuaistini.
Onnistuin kuitenkin pääsemään pesälle ilman suurempia törmäyksiä, turkkini vain hipaisi jonkun toisen turkkia vähän väliä.
"Veli! Kostotähti!", huusin ja jäin odottamaan vastausta.

//Puuro?

Nimi: Puuro

20.06.2018 16:21
Vaahteratassu, Sammalklaani

”Tule! Nyt lähdemme käymään reviirin rajat läpi!” mestarini huudahti kun hurraukset olivat laantuneet.
”Joo!” hihkaisin innoissani ja lähdin mestarini perässä kohti uloskäyntiä. Minua ei enää haitannut hiljalleen kastuva turkkini, vaikkakin se keräisi varmasti risuja ja sammaleenpalasia samalla kun kävelisimme metsässä. Vilkaisin vielä taakseni ja näin kuinka molemmat veljeni puhuivat omien mestariensa kanssa.
*Minä pääsenkin jo tutkimaan reviiriä!* Ajattelin ylpeästi.
Leirin ulkopuolella kirin mestarini rinnalle.
”Millä rajalla käymme ensin?” kysyin uteliaasti ja tapitin Leopardisydäntä silmiin.

//Apila?

Nimi: Lumi

19.06.2018 23:06
Pajupentu, Sammalklaani

Havahduin hereille osittain Haukkapennun painon alta. Veli oli kierähtänyt selälleen, jättäen minut alleen.
Ähkäisin ja työnsin Haukkapentua. Onnistuin pääsemään pois tämän alta. Kömmin pentutarhan suuaukolle ja katsoin ulos. Aurinko oli jo laskenut, mutta erotin yhä sen kajon taivaanrannassa. Verenpunainen kohtasi tumman tähtitaivaan.
Istuin hetken pentutarhan suulla. Viileä yöilma hiveli turkkiani. Se lievitti tukalaa oloa, jonka täynnä oleva pentutarha tuotti.
Minun, Haukkapennun ja Räiskeloiskeen lisäksi oli paljon muitakin pentuja ja kuningattaria.
En ollut kauheammin ollut muiden kanssa, vain Haukkapennun. En pitänyt joistakin, mutten toki ollut edes yrittänyt. Sitten oli niitä mukavia, joista minä todella pidin.
Käänsin katseeni nähdäkseni kohoilevat eriväriset kyljet. Huokaisin. Toivoin jo pääseväni pois. Suoraan sanottuna minulla oli tylsää.
Nostin katseeni jälleen tähtiin. Mieleeni nousi väistämättä yksi suurimmista kysymyksistä. Kuka minä olen?
Vaikka olin kuinka yrittänyt, Räiskeloiske ei suostu kertomaan kuka minun ja Haukkapennun isä on. Veljeä asia ei tunnu kiinnostavan, olen jopa nähnyt vihaakin hänen katseessaan ottaessani asian puheeksi.
Minua asia kuitenkin kiinnosti. Halusin tietää mistä minä tulen.
Uskoin tietäväni miltä isäni näyttäisi.
Minä olin emon tapaan vaaleanharmaa. Haukkapentu puolestaan oli tummanruskea. Sammalklaanissa ei mielestäni ollut kissaa, jota veljeni muistuttaisi.
Isäni oli siis luultavastikin jostain muusta klaanista. Vai olikohan tämä klaanikissa lainkaan?
Asia kaiversi minua syvästi. Minä olin puoliverinen.
Huokaisin. Asiaa on ollut vaikea käsitellä. Minun on täytynyt, vaikka olenkin vasta pentu.
"Pajupentu, tule takaisin nukkumaan?" Räiskeloiske haukotteli.
"Juu", vastasin ja haukottelin. Olin seurannut tarkkana aiemmin tapahtuneita nimitysmenoja ja painanut muistiin, miten minun kuuluisi käyttäytyö kun minusta tulee oppilas. Jos tulee.
Palasin takaisin pesään ja nukahdin pian sammalille.

//Yöllisiä mietteitä

Nimi: Apila

19.06.2018 13:46
Leopardisydän, Sammalklaani

Kosketin innokkaana kuonoja uuden oppilaani kanssa.
"Koulutan sinusta koko Sammalklaanin parhaimman soturin", kuiskasin tälle vaivihkaa ja iskin tälle silmää virnistäen.
Olin innoissani. Vaahteratassu oli ensimmäinen oppilaani.
Kun nimitykset olivat päättyneet, klaani hurrasi yhteen ääneen kissojen nimiä. Huusin iloisena ja itsevarmana mukana. Klaanista tulisi nyt paljon vahvempi.

//ihana pieni skippaus nimitysten loppuun :D//

Kun hurraukset oli hurrattu, etsin uuden oppilaani kissajoukosta.
"Tule! Nyt lähdemme käymään reviirin rajat läpi!", maukaisin tälle pirteänä.

//Puuro?

Nimi: Puuro

19.06.2018 10:37
Kettutassu/surma, Sammalklaani

"Kettutassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa klaaniamme jopa henkesi uhalla?" isäni kysyi ja katsoi minuun.
"Lupaan", vastasin vakaalla äänellä.
"Siinä tapauksessa, annan sinulle soturinimesi. Kettutassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Kettusurmana. Kunnioitamme sinun älykkyyttäsi ja nopeuttasi ja hyväksymme sinut täydeksi Sammalklaanin soturiksi."
Olin viimeinen joka nimitettiin soturiksi. Seuraavaksi Kostotähti alkaisi nimittämään oppilaita. Vilkaisin Savuturkkiin ja Tuulimyrskyyn. Viettäisin heidän kanssaan yön ulkona, toisaalta emme saisi puhua mitään.

//Apila?

Nimi: Ezmu

18.06.2018 16:32
Kuisketassu, Pilviklaani

Heräsin vuoteeltani voipuneena. Katselin ulos ihmetellen rauhallisuutta.
*Miksi klaani on näin rauhallinen?* ajattelin hämmentyneenä.
Lähdin etsimään mestariani Kultasydäntä. Löysin hänet pitkän etsinnän jälkeen.
”Mitä teemme tänään?” kysyin häneltä.

//Kultasydän?


Nimi: Puuro

18.06.2018 16:29
Vaahterapentu/tassu, Sammalklaani

Molemmat veljeni olivat jo saaneet uudet nimet ja omat mestarit. Tiesin, että seuraavaksi olisi minun vuoroni.
”Vaahterapentu, olet enemmän kuin valmis aloittamaan soturikoulutuksesi. Tästä päivästä aina siihen päivään kunnes saat soturinimesi, kutsuttakoon sinua Vaahteratassuksi! Mestarisi olkoon Leopardisydän. Uskon hänen siirtävän kaiken tietonsa sinulle”, Kostotähti maukui. Silmäni loistivat kirkkaammin kuin hopeahännän tähdet kun kosketin uuden mestarini kanssa neniä. Olisin toivonut isääni mestarikseni, mutta kaipa Leopardisydänkin kelpasi.

//Jatkan myöhemmin Ketulla

Nimi: Hiekkamyrsky

16.06.2018 09:12
Leijonatassu // Pilviklaani

Kuuntelin mestarini ohjeita tarkkana. En aikonut taas jättää riistaa menemään, sen olin päättänyt.
”Hienoa. Yritä jäljittää se yhtä hienosti kuin äsken. Tulen mukaasi koska jänis in helpompi napata kahdestaan", hän selitti minulle.
*Varmasti hän tarkoittaa sitä erikoista saalistustapaa*, mietin. Tassutin hiljaa jänistä vastapäätä. Valkokukka meni toiselle puolelle. Vaanin sitä ja hyppäsin eteenpäin säikäyttäen jäniksen. Jänis siis säikähti ja lähti rynnimään minua pakoon suoraan Valkokukan kynsiin.
"Jes! Me saatiin se!" kiljahdin.

// voisko Tuutti jatkaa jotenkin tästä? ;3

Nimi: Tuuttifluutti

15.06.2018 19:20
Valkokukka, Pilviklaani

”Hienoa. Yritä jäljittää se yhtä hienosti kuin äsken. Tulen mukaasi koska jänis in helpompi napata kahdestaan. ” selitin tälle. Tassutin vähän siihen suuntaan jossa jänis oli pdottaen että oppilaani lähtisi johdattamaan minua sinne.

//Hiekka?

Nimi: Tuuttifluutti

14.06.2018 20:54
Savutassu-Savuturkki, Sammalklaani

”Savutassu”, kuulun isäni maukaisun. Nostin katseeni isääni, ”Luoaatko suojella klaaniasi jopa henkesi uhalla?” Nyökkäsin varmana, ”Luoaan”, muin hiljaisella mutta varmalla äänellä. ”Siinä tapauksessa saat soturinimesi. Tähtiklaani kunnioittaa yritteliäisyyttäsi ja sinnikkyyttäsi, tästä hetkestä sinua kutsutaan Savuturkkiksi!” Olin iloinen että pääsi soturiksi samaan aikaan siskoni kanssa.

//Jokuh?

Nimi: Tuuttifluutti

14.06.2018 20:03
Tuulitassu-Tuulimyrsky, Sammalklaani

”Tuulitassu.” Nostin katseeni valppaana Kostotähteen. ”Tuulitassu, oletko valmis suojelemaan klaaniasi henkesi uhalla?” Tämä kysyi, nyökkäsin vakaasti, ”Olen.” ”Siinä tapauksessa annan sinulle Tähtiklaanin suomien voimien kautta sinulle soturinimen.” Kuuntelin tarkkaan hänen puhetta, ”Tähtiklaani kunnioittaa rohkeutta ja voimaasi ja nimesi olkoon tästä hetkestä lähtien Tuulimursky!”


Harmaapentu-Harmaatassu, Sammalklaani

”Harmaapentu.” Kostotähti mauikui nimeni. Katson iloisena tätä. ”Olet valmis soturikoulutukseen ja sinun on aika saada sitä. Mestarikseksi tulee Sydänroihu, uskon hänen välittävän kaiken tietonsa ja taitonsa sinulle.” Tämä maukui. Käännyin kohti emoni siskoa, kosketin tämän kanssa kuonoja, ”Tästä hetkestä lähtien sinua tunnetaan Harmaatassuna.” Olin iloinen ja ylpeä uudesta nimessäni.


Kultasydän, Sammalklaani

Kun kuulin Valkopennun, Vaahterapennun ja Jarmaapennun nimen käännyin silmät pyöreinä Jääsilmää päin, ”He eivät ole edes kuutta kuuta!” Henkäisin hiljaa. Se huolestutti minua ja mahassani väänsi. ”Toivottavasti heille tulee hyvät soturit...” Mauin.
Oloani helpotti kuulla että Sydänroihusts tulisi ainakin Harmaatassun mestariksi. Huokaisin helpotuksesta.

//Apila tai puuro?

Nimi: Puuro

14.06.2018 12:10
Kostotähti, Sammalklaani

Taivas oli pilvien takana tummennut entisestään, joka tarkoitti että ilta oli saapunut. Astelin ulos pesästäni ja hento sade alkoi hiljalleen kastella turkkiani. Hyppäsin suurkannolle ja kutsuin klaanin nopeasti koolle.
"Sammalklaanin kissat, tänään klaanimme vahvistuu moninkertaisesti, sillä saamme paljon uusia oppilaita ja sotureita riveihimme!" kuulutin. Kissojen seasta kuului hurrausta.
"Kettutassu, Tuulitassu, Savutassu, Yksitassu, Hopeatassu, Tammipentu, Murhapentu, Vaahterapentu, Harmaapentu ja Valkopentu, astukaa eteenpäin."
Pitkän tovin jälkeen olin saanut annettua kaikille uudet nimensä ja oppilaille uudet mestarinsa. Kultaliekin pennut olivat vielä alle kuusi kuuta, mutta he olivat mielestäni jo valmiita soturikoulutukseen.
"Uusien sotureiden pitää vahtia tämä yö leiriä", ilmoitin ja hyppäsin kannolta alas. En ollut käyttänyt hirveästi aikaa uusien oppilaiden mestarien valitsemiseen, sillä ei niistä oppilaista olisi varmastikaan mitään hyötyä suunnitelmissani. Ainoastaan veljeni Murhatassun mestarin olin miettinyt huolella.


//Tuutti tai Apila?

Nimi: Apila

14.06.2018 09:47
Ruskakajo // Pilviklaani

Astuin kuin myrskyn merkkinä leiriaukiolle. Tassuni olivat koivuklaanilaisnaaraan veressä, ja verta oli luultavasti turkissanikin. Kuonossani, ja poskessani oli Sysivarjon tekemät arvet. Vastaan tulevat kissat katsoivat minua ensin hämmästyneenä, sitten järkyttyneenä. En vaivautunut sanomaan heille vielä mitään.
Hopeatähti asteli ulos pesästään (?)
"Mitä oikein tapahtui, Ruskakajo?" hän kysyi minulta.
"Sysivarjo on pettänyt klaanin! Hän otti kumppanin toisesta klaanista! Ja hän toi tuon koivuklaanilaisnaaraan vielä Pilviklaanin reviirille! Yritin ajaa naarasta pois, ja iskin tätä koko Pilviklaanin puolesta. Sysivarjo tuli paikalle, mutta sen sijaan että hän olisi puolustanut klaaninsa reviiriä ja klaanitoveriaan tunkeilijalta, hän kävikin minun kimppuuni!", sähähdin ja nostin leukaani, jotta Pilvitähti näkisi arpeni.
"Ja nyt hän lähti Koivuklaanin reviirille! Hän on varmasti toiminut koko ajan Koivuklaanin vakoojana, kertoen kaikki salaisuutemme Koivuklaanille! Minusta tämä, jos mikä, tietää sotaa!" Sähisin raivoissani.
Yllättäen tunsin pistävän kivun vatsassani. Kipuaallot levisivät joka puolelle kehoani. *Pennut!* ajattelin säikähtäneenä. Hoipertelin parantajan pesään, lyyhistyin maahan, ja sitten kaikki sumeni hetkellisesti. Kipu oli todellista, ja yritin vain keskittyä hengittämiseen.
Monien kipuaaltojen, parantajan maukaisujen, monen syödyn vadelmanlehden, ja monien huolestuneiden katseiden jälkeen parantaja kosketti minua hännällään.
"Herää Ruskakajo. Se on nyt ohi. Pentusi ovat syntyneet", tämä maukaisi väsyneesti mutta lempeästi. *Pentuni!* ajattelin, ja käännyin katsomaan kolmea pientä pentua, jotka makasivat vatsaani vasten, ja polkivat pienillä tassuillaan vatsaani saadakseen maitoa.
"Oikein terveitä vahvoja pentuja", parantaja totesi. Aloin nopeasti nuolemaan heitä.
*Voi rakkaat pentuni! En anna teille ikinä käydä mitään pahaa! Ja te tulette auttamaan emoanne kostossa kurjaa isäänne vastaan. Teistä tulee vahvempia kuin hän on ikinä ollut*, ajattelin samalla kun nuolin pentujani.
"Mitkä nimet aiot antaa heille?", parantaja kysyi.
Katselin pentuja hetken.
"Tämä tummanruskea kolli voisi olla Viimapentu", maukaisin hiljaa ja kosketin hännälläni pentua. Mieleeni tulvi se hetki, kun kerroin Sysivarjolle odottavani pentuja, ja Sysivarjo sanoi ettei rakasta minua, eikä tule rakastamaan pentujamme koskaan. Silloin tuntui kuin jääkylmä lehtikadon viima olisi puhaltanut suoraan kasvoihini.
"Tämä naaras voisi olla Kalmapentu", maukaisin.
"Hurja nimi", parantaja totesi.
*Niin. Ja sellainen toivon hänenkin olevan*, ajattelin synkästi.
"Ja tämä viimeinen...", aloitin. Käänsin katseeni pieneen, mustaan takkuturkkiseen pentuun.
"Tämä pieni rääpäle olkoot Sysipentu."

//haluuko joku jatkaa??

©2018 Saaristoklaanit - suntuubi.com