Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

 

Tänne kirjoittavat kaikki liittyjät omia tarinoitaan hahmoillaan. 
"Kun sanot jotain tarinassa näin", sanoo Tuuttifluutti.
*Kun ajattelet laita se näin.* ajattelee Fluuttituutti Tuuttifluutin tietämättä.
Jos haluat mainita jotain tarinan lopussa //Näin
Ja muistakaa että saat autohitata, mutta esimerkiski tärkeissä kysymyksissä kuten "Rakastatko minua", tai muuta vastaavaa, et saa päättää mitä toisen pelaajan kissa tekee ellei se ole sovittu juttu tai kissa ole npc- hahmo. Ja tarinoissa käytetään joko "minä" tai "hän" muotoa eli kolmatta tai ensinmäistä persoonaa.
Hauskoja roolimis hetkiä!

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Puuro

07.10.2018 08:29
Kiviturkki, Koivuklaani

Pääsimme vaivalloisesti rotkon pohjalle, jossa Pronssitähti makasi.
”Pronssitähti!” Nuori naaraspäällikkö huudahti ja loikki salamannopeasti vanhan ystäväni luo ennen minua.
Sivusilmällä huomasin lähellä olevan Kostotähden ruumiin. Astelin lähemmäs ja sain varmistuksen siitä, ettei mielipuolinen kolli enää ollut keskuudessamme. Poikani Jääsilmän pentu, Hiilloskukka oli tullut mukaan selvittämään Pronssitähden tilannetta.
”Hän hengittää vielä, mutta en tiedä kuinka kauan jos alan häntä yksin täältä pois raahaamaan”, Ratamotähti kertoi.
Saimme kuin saimmekin haavoittuneen päällikön ylös rotkosta, mutta Sumuklaanin päällikkö ei vieläkään irroittanut katsettansa hänestä. Hiilloskukka oli lähtenyt ripeästi etsimään parantajaa.
”Kuinka monta henkeä hänellä on jäljellä?” Ratamotähti kysyi huolestuneena käperryttyään suojaavasti ruskean päällikön viereen. Pudistin päätäni pahoittelevasti.
”Minulla ei valitettavasti ole tietoa siitä.”

//Apila?

Nimi: Puuro

07.10.2018 08:06
Leijonatassu, Sammalklaani

Hengitin sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Näkökenttäni alkoi taas kirkastua, mutta veri kohisi selvästi korvissani. Astelin taaemmas ja silmäni laajenivat entisestään. Edessäni makasi kuollut punaturkkinen naaras, Kettusurma. Naaraan rinta ja kaula olivat revitty auki ja niistä virtasi verta edelleen. Minun käpälistäni tihkui verta edelleen.
*Teinkö minä tuon?* hoin päässäni. Minun oli ollut vain tarkoitus antaa soturille viilto tai pari ja päästää menemään. Sisälläni alkoi sykkiä raivo itseäni kohtaan.
”Hän oli klaanitoverini! Mitä oikein olen tehnyt?!” sihisin raivoissani itselleni. Olin aina salaa ihaillut Kettusurmaa, tämän tyyneyttä ja rohkeutta. Jokin oli kuitenkin napsahtanut sisälläni. Jokin, joka saisi minut tappamaan toisen kissan.
Astelin vapisevin, verisin käpälänaskelin eteenpäin. Siinä se oli vieläkin, rakas emoni oli lähtenyt Tähtiklaaniin.

//Joku?

Nimi: Puuro

06.10.2018 23:33
Orkideatassu, Koivuklaani

”Kostotähti on kuollut!”
Nuo voiton sanat kiirivät viimeinkin korviini. Ne sanat eivät kuitenkaan tulisi pelastamaan edessäni makaavan Täpläkynnen henkeä. Olimme Sadepilven kanssa löytäneet suojaisan paikan läheltä aluetta jossa taistelu käytiin, joten olimme yrittäneet auttaa pahimmin haavoittuneita aina kun pystyimme. Täplikkään naaraan hengitys oli kuitenkin pinnallista ja rahisevaa, eikä mukanamme olevat hauteet voineet auttaa hänen vatsassaan olevaan syvään viiltoon.
”Älkää käyttäkö yrttejänne minuun. Kuulin jo sen, mitä halusin”, siskoni mestari kähisi ja väänsi kasvoillensa pienen hymyn, juuri ennen kuin tämän kauniit vihreät silmät muuttuivat lasisiksi.
”Anteeksi”, kuiskasin sumentuvalla katseella. Tuntui siltä, että olisin taas pieni pentu joka tahtoi käpertyä vasten emon lohduttavaa turkkia.
”Oli Täpläkynnen vuoro liittyä Tähtiklaaniin, hänen kohtalonsa ei ollut sinun käpälissäsi”, mestarini maukui hiljaa ja käänsi sokean katseensa hetkeksi minuun.
”....tiedän”, vastasin viimein ja nousin neljälle käpälälleni. Astelin taistelutantereelle, ja sain huomata kuinka paljon verta olikaan vuodatettu kellastuvalle niitylle.

//jokuhh

Nimi: Apila

06.10.2018 20:17
Pronssitähti // Koivuklaani

Kostotähti oli saarrettuna aivan rotkon reunamille. Päälliköt pitivät hänet saarrettuna. Kauempana riehui yhä taistelu, klaanien ja Kostotähden soturien välillä. Tämä oli se hiljainen hetki. Kun kaikki katsovat kohdettaan, hetki ennen sitä hetkeä, kun ratkaisu syntyisi. Taistella voisimme kuinka kauan tahansa, kuolemia voisimme aiheuttaa kuinka paljon tahansa, mutta taisto ei päättyisi ennen kuin Kostotähti luovuttaisi. Tuo käärme kissan ruumiissa, hän on aiheuttanut niin paljon kuolemaa, niin paljon surua. Käytti hyväkseen toisten ahdinkoa, valtasi joka Sumuklaanin reviirin. Kostotähti oli pahuuden irvikuva, joka ajatteli vain itseään, ja ahneuttaan riisti kaiken muilta.
Hän oli Synkän Metsän kissa, maanpäällisenä. Hän oli Harmaakorvan ja Kirsikkakukan pentu. Ne pirulliset varjokissat juonittelivat Veritähdenkin Koivuklaaniin. Pronssitähti kihisi raivosta Kostotähteä ja Synkän Metsän kissoja kohtaan. Veritähti oli vienyt Pronssitähdeltä hengen, ja kertonut kaikille, että kolli olisi kuollut. Ainakin kolli sai yllätyksen tuoman edun, kun hän omien joukkojensa kanssa hyökkäsi Veritähteä vastaan, saadakseen vallan takaisin tämän likaisista kynsistä. Veritähti oli riistänyt häneltä hengen, mutta silloin, kun Veritähti oli tappamassa Pronssitähteä, hän oli hetkellisesti puolustuskyvytön, ja juuri kuten oli suunniteltu, Kiviturkki hyökkäsi, ja repi punakäpäläisen kollin kaulan niin auki, että kaikki yhdeksän henkeä lähtivät kerralla.
Pronssitähti huokaisi syvään. Hän vannoi itselleen, että jos hän selviäisi tästä taistelusta hengissä, hän tekisi harmaaturkkisesta kollista varapäällikkönsä.
Vihaa oli Kostotähteä kohtaan muutenkin. Hänen joukkonsa tappoivat taistelussa kaksi Pronssitähden pentua. Hänen oman klaaninsa oppilaan, Tammitassun, joka oli kyseenalaistanut Kostotähden päällikkyyttä, alaselkä ja toinen takajalka revittiin verille. Monia Pronssitähden klaanitovereita kuoli taistellessaan uskollisesti vääryyttä vastaan.

Saarrettu Kostotähti sähisi ja kynsi lähimpiä päälliköitä, Ratamotähteä ja Hopeatähteä. Pronssitähti astui eteenpän pörhistäen karvansa.
"Sinulla ei ole enää mahdollisuuksia Kostotähti! Antaudu ja kutsu haisevat rottasi pois!" Pronssitähti sähisi kollille viitaten tämän taisteluihin kutsuttuihin kulkukissoihin.
"En ikinä", tämä murisi vastaukseksi.
"Pelisi on pelattu. Luovuta, niin säilyt hengissä", Ratamotähti maukui kylmän viileästi. Kostotähti sähisi ja huitaisi kynsillään Hopeatähteä kuonoon, ja päällikkö kavahti.
Nyökkäsin vaivihkaa muille päälliköille, ja tiivistimme kaartamme, pitäen välimatkat tasaisina, niin ettei Kostotähti pääsisi pakenemaan. Ja jos hän perääntyisi, hän putoaisi kivipohjaiseen rotkoon. Ratamotähti maukui vielä kerran: "Luovuta."
Silloin jokin Kostotähden hullussa päässä meni vikaan. Hänen silmänsä kapenivat viiruiksi, hän pörhisti karvansa ja upotti kyntensä maahan, ja naurahti mielenvikaisesti. Hän astui aivan jyrkänteen reunalle.
"Voitto tai kuolema!" hän huusi niin vertahyytävästi, että metsässä kaikui, ja taistelevat kissat pysähtyivät katsomaan ja kuuntelemaan. Kostotähti syöksähti kohti Ratamotähteä kynnet ojossa.
"Ei!" Pronssitähti huusi. Hän menetti Apilatähden, hän menetti Ruusupuron, hän menetti pentujaan. Hän ei voisi menettää Ratamotähteä! Ruskeankirjavan kollin liikkeet toimivat nopeammin kuin ajatus. Kuin salama, hän syöksähti Ratamotähden ja Kostotähden väliin, ja mustavalkoinen kolli upotti hampaansa kollin kaulaan. Pronssitähti rääkäisi, ja yritti huitoa tätä kynsillään. Veri kohisi hänen korvissaan, ja hänen päässään rakkaiden suojelun tahto karjui kuin tiikeri. Pronssitähti tönäisi Kostotähteä kauemmas, ja tämä astui miltei jyrkänteen reunan yli. Vain Pronssitähti esti tätä putoamasta. Sitten Kostotähti naurahti mielipuolisesti, ja heittäytyi jyrkänteeltä alas vetäen Pronssitähden mukanaan, pitäen tiukan otteen tämän kaulasta.
Pronssitähti tunsi putoavansa. Maa ja terävät kalliot lähestyivät liian nopeasti. Kostotähti nauroi mielipuolisesti, ja Pronssitähti nopealla tassunliikkeellä irrotti tämän itsestään ja työnsi kauemmas. Silloin molemmat osuivat maahan.

Ilman halkoi kamalankuuloinen rasahdus. Kipu yllätti Pronssitähden, kovin kipu mitä hän oli koskaan tuntenut. Ja hän oli sentään tullut kerran tapetuksi Kiviturkin hampaista. Ja kerran hän hukkui. Kaksi kertaa hän tunsi Veritähden myrkyn suonissaan. Mikään ei ollut mitään verrattuna tähän kipuun. Hän sai silmänsä avatuksi, mutta näki näkökentässään suurenevia mustia pisteitä. Hän ei voisi kuolla vielä...jos Kostotähti olisi elossa. Pronssitähti nousi kivusta irvistellen seisomaan. Hän huojui, eikä miltei pysynyt pystyssä. Seisominen tuntui erittäin raskaalta. Hän näki, miten hänen turkkiaan oli kuoriutunut irti satunnaisista kohdista, ja päähän tulleen iskun kohdasta vuoti verta hänen silmilleen. Hän katsoi muutaman ketunmitan päähän. Hän yritti tarkentaa katsettaan. Siellä se oli. Mustavalkoinen mytty, joka makasi verilammikossa. Mukana oli pudonnut kiviä, jotka olivat murskanneet osaa Kostotähden päästä.

...mikä helpotus. Se oli nyt ohi. Vaikka Pronssitähti kuolisikin nyt, hänen omaisensa olisivat nyt turvassa. Se on nyt ohi.
Voimat pettivät, ja Pronssitähti lyyhistyi maahan. Hänen turkkinsa tahmautui hänen omaan vereensä. Hän kuuli etäältä huutoja. He huusivat hänen nimeään...tutut kissat.
Tutunvärisiä turkkeja alkoi ilmestymään kuvaan, mutta Pronssitähti ei enää jaksanut taistella. Hän sulki silmänsä ja vajosi pimeyteen.

//joku? c: Pronssitähti ei siis vielä kokonaan kuollut, mutta menetti henkiä. Kaikki autohittaus ja tapahtumat on sovittu Puuron kanssa ^^

Nimi: Puuro

24.09.2018 12:13
Varispentu, Koivuklaani

Tumma hahmo kertoi olevansa isäni ja katsoi minua lempeästi.
*Miksi minä en ole noin iso?* Ajattelin kun katsoin isäni turkin alla väreileviä lihaksia. Hänen turkkinsa oli sysimusta, ja sen erotti juuri ja juuri hämärässä pentutarhassa.
”Mikä sinun nimesi on?” kysyin uteliaana.

//Tuutti?

Nimi: Hiekkamyrsky

23.09.2018 10:30
Leijonatassu || Pilviklaani

Valkokukan reaktio kertoi minulle selvästi ettei tästä aiheesta puhuttaisi enempää. Siksi ymmärsin vaaran merkin ja lähdin hiljaa tassuttamaan jonnekkin muualle, kuten minuun miete- kautta häpeänurkkaani. Siellä sain hävetä käytöstäni ihan rauhassa. Joten siis suuntasin sinne.

//Joku nopee :D

Nimi: Tuuttifluutti

23.09.2018 10:23
Valkokukka, Pilviklaani

Luimistin korvani ja pyöräytin silmiäni. ”Mikä sinua ihan oikeasti vaivaa?” Leijonatassu inti. Huokaisin syvään ja olin vastaamatta. En jatkaisi tätä keskustelua enään.
Tämä kekustelu oli niin turha kuin olla voi. Hän ei saisi minua enään millään puhumaan tästä aiheesta.

//Hiekka :^) aika lyhyt mut jooh :’D



Nimi: Hiekkamyrsky

23.09.2018 10:13
Leijonatassu || Pilviklaani

"Ehkä kertoisinkin, jos olisi soturi. Koska olet vasta oppilas et ymmärtäisi", hän vastasi minulle erittäin ärtyneenä. Sitten hän käänsi katseensa pois, ja lopulta pyysi anteeksi.
*Anteeksi mistä?* olisi tehnyt mieli kysyä, mutta ei ihan viitsinyt. Valkokukka oli selvästi vähän erikoisella päällä. Tämä ei kyllä ollut mestarini tapaista mennä tuolla tavalla pois tolaltaan.
"Mikä sinua ihan oikeasti vaivaa?" jatkoin turhautuneena mutta sitkeästi yrityksiäni.
Minä en luovuta helpolla!

//Tuuttimus =3
(// ooh kun tää menee nii jänskäks x3)

Nimi: Tuuttifluutti

22.09.2018 15:44
Valkokukka, Pilviklaani

”Ehkä kertoisinkin, jos olisi soturi. Koska olet vasta oppilas et ymmärtäisi.” Mauin ärtyneenä Leijonatassulle. Käänsin katseeni pois oppilastani.
Pian tajusin että olin ollut liian tiukka. Viikseni värähtivät, olisi kuitenkin liian iso kolaus ylpeydelle vetäistä sanat takaisin tuon raivoaminen jälkeen.
Huokaisin, minusta tuntuisi kuitenkin liian pahalta jollet pyytäisi anteeksi. ”Anteeksi”, mutisin vain puoli ääneen oppilaalleni.

//Hiekka? :3

Nimi: Tuuttifluutti

22.09.2018 15:38
Mustakivi, Koivuklaani

Kehräsin huvittuneena Varispennulle. Tassutin aluksi tämän yli mennen pesään sisälle. Laskin hiiren Paatsmakuiskeen tassujen lähelle. ”Olen isäsi”, Mauin lempeällä äänellä. *Ainakin toivon niin...* ajattelin räpäyttäen silmiäni. Nostin kasvoilleni lempeän hymyn Varispennulle.

//Tönkköö Puuro?

Nimi: Puuro

20.09.2018 12:59
Varispentu, Koivuklaani

Tarkkailin keskittyneesti pentutarhan ulkopuolella tapahtuvia asioita, kunnes pesän uloskäynnin eteen ilmestyi musta hahmo. Hämmennyin ja peruutin karvat sojossa taaksepäin.
”Hei,” hahmo kehräsi hieman epäselvällä äänellä. Käänsin leukani ylöspäin ja näin hahmon leuoissa roikkuvan, houkuttelevalta tuoksuvan asian. Se ei liikkunut. Hahmolla itsellään oli siniset, kiiluvat silmät. Pikku kynteni liukuivat vaistomaisesti ulos.
”Kuka sinä olet?” kimitin suurelle hahmolle.

//Tuutti?

Nimi: Hiekkamyrsky

27.08.2018 18:33
Leijonatassu // Pilviklaani

Katselin mestariani malttamattomana, mutta tämä sen sijaan nyrpisti nenäänsä ja sihahti pistelevään sävyyn:
"Minulla ei ole mikään, ja vaikka olisi, se ei kuulu sinulle." Tuijotin mestariani lamaantuneena. Tällaista vastausta en ollut kuvitellut saavani.
"Ja tässä ilmainen opetus", Valkokukka jatkoi säpsähtäessäni "ÄLÄ tunge viiksiäsi sinne minne ne EIVÄT KUULU!" Tavalla, jolla Valkokukka painosti sanoja "Älä" ja "eivät kuulu" saivat jääkylmän noron valumaan selkärankaani pitkin. Jokin oli nyt pahasti pielessä. Valkokukka ei ole tuollainen.
"Mutta... mestari... kertoisit nyt", änkytin. "Lupaan etten kerro kellekkään enkä milloinkaan."

// Tuutti? :3

Nimi: Lumi

26.08.2018 17:55
Pajutassu, Sammalklaani

Hyppelin Tiikerikukan ympärillä, varoen kuitenkin jäämästä jalkoihin. En halunnut suututtaa mestariani näin heti alkuun, ainakaan kamppaamalla häntä maahan.
Lähempänä tunnelia pinkaisin mestarini ohi ja pysähdyin käpälät liukuen sen toiselle puolelle. Annoin katseeni kiertää ja katselin puita ympärilläni. Kaikki oli niin isoa ja jännittävää!
Jouduin pyörittämään päätäni aikalailla, jotta näin kaikkiin suuntiin. Yksisilmäisyyteni harmitti hieman, mutta pääsin siitä nopeasti yli maisemia ihmetellessä.
Kun Tiikerikukka sai minut kiinni, olin heti tämän kimpussa ja pommitin häntä kysymyksillä.
"Minne suuntaan nyt? Näemmekö me Koivuklaanin reviirin? Entä Pilviklaanin ja Sumuklaanin? Millaisia he ovat? Voimmeko metsästää? Opetatko minulle taisteluliikkeitä?" höpötin, odottamatta vastausta edelliseen kysymykseeni.

//Puuro?

Nimi: Tuuttifluutti

21.08.2018 19:08
Valkokukka, Pilviklaani

Käänsin katseeni pois siitä mitä katsoin oppilaaseen. Nyrpistin nenääni, ”Minulla ei ole mikään”, Sihadin ”ja vaikka olisi se ei sinulle kuuluisi.” Mutisin. ”Joten tässä sinulle ilmainen opetus: ÄLÄ tunde viiksiäsi sinne minne ne eivät kuulu.” Mauin tälle kääntäen katseeni pois oppilaasta. Huomasin Siniviiksen katsovan minua kummaksuen, mutta vilautin tälle mulkaisin joka sai tämän kääntämään katseensa pois.

//Hiekkamyrsky?

Nimi: Hiekkamyrsky

21.08.2018 16:41
Leijonatassu // Pilviklaani

Mestarini kehui minua, ja olin erityisen ylpeä itsestäni.
Siniviiksi edessä, Valkokukka välissä, ja minä partion häntänä, metsästyspartio lähti kohti leiriä.
"Saatiin me sitten vietyä jotain saalista leiriin!" Siniviiksi naurahti.
"Kaikki oppilaat ovat vihreitä kateudesta nähdessään tämän!" kehuskelin ja katsoin mestariani ja Siniviikseä arvioivasti. Sitten, ansaittuani luottamukseni takaisin, uskalsin kysyä:
"Saanko minä sitten syödä saaliini, vai pitääkö minun antaa se klaaninvanhimmille?"
"Klaaninvanhimmat ja pennut aina ensin", Siniviiksi sanoi.
"Ääh!" huudahdin pettyneenä, äänessäni oli hiukan raivoakin.
"Tämä kohta lukee soturilaissa, Leijonatassu", Siniviiksi sanoi kuivasti.
* Huomattavasti Siniviiksellä ei oikein ollut tietoakaan miten oppilaita pitäisi kohdella* ajattelin äkäisesti. Odotin malttamattomana, että Valkokukka tunkisi kiivaan keskustelun väliin, mutta Valkokukka pysyi hiljaisena. Minua ärsytti Valkokukan hiljaisuus. Mikä hänellä lopulta oli?
Päätin saada vastauksen kysymykseeni, joten aloitin pitkän aivojensulattamispuheeni.
"Rakas mestarini", aloitin juttuni. "Olen huomannut, että et ole ollut oma itsesi viime aikoina. Olet vain katsonut tyhjään, ja miettinyt jotain, ehkä mieltä painavaa asiaa, ehkä jotain muuta, vain unelmia, uskoisin. Mutta minä olen todella huolestunut sinusta. Olet ollut mestarini kohta kolme kuuta, ja joudut vielä opettamaan minua yli kaksi kuuta. Kuka tietää milloin on soturiarviointini. Siksi kysyisin sinulta, mikä on hätänä?" Käänsin kissanpentuilmeeni mestariini päin, ja toivoin harkittua, mutta surullista vastausta. Tosin kuitenkin kävi.

//Tuutti? :3 Mites olis jos Valko vaan sähähtäis jotai tyylii "ei mulla mitään ole senkin hiirenaivo" tai jotain vastaavaa ? :3

©2018 Saaristoklaanit - suntuubi.com